Helmi kotona

Odessan mutka tuli heitettyä. Olimme kotona lauantai-iltana ja takana noin 5 400 kilometrin lenkki. Mitään pahempaa ei sattunut; yksi ylinopeussakko ja yhden rekan sivupeili halki. Molemmista selvittiin rahalla. Kone rallatti kuin singer ja ainoat ongelmat olivat sisävalojen ja radioiden sammuminen alkumatkasta sekä vilkkujen toimimattomuus Kievistä kotiin. Kaikki viat korjaantuivat kotipihassa, kun sulkakerasia vihdoin löytyi kuljettajan edestä. Oli hyvin piiloitettu verkon ja tavaroitten alle. Yksi puhelinsoitto olisi jo ratkaissut asian matkalla, mutta toheloita kaikki tyynni. Radiohiljaisuus vaihtui suunsoitoksi. Kahden ja puolen viikon aikataulu osoittautui liian tiukaksi liikenteen ja huonojen teiden takia. Kaikki löysät osat ovat nyt tippuneet tielle ja ehkä etuiskarit menevät uusiksi. Onni koko reissulla oli Ilkalta saamamme leveämmät Sprinterin vanteet ja niihin Nokian uudet Hakka C -renkaat, sillä renkaat joutuivat tosi koville terävissä kuopissa. Erityisesti Moldovassa tiet olivat tosi surkeat. Kaiken kaikkiaan: ihmepeli tuo vanha mersu ja varsinkin väsymättömästi toimiva kone. Todistettavasti teimme monta ohitusta ja Puolassa moottoritien pitkässä alamäessä navigaattori osoitti 101 kilometrin huippunopeutta! Muutenhan matka sujui verkkaisesti 60-70 kilometrin tuntivauhdilla - milloin hieman enemmän, milloin vähemmän. Nyt annetaan Helmin hieman huokaista, mutta käyttöä vielä ennen lumia löytyy. Parin viikon kuluttua poikani ja hänen kaverinsa suuntaavat Kouvolan tienoille Rokkiralliin. Katsotaan, miten trailerinveto sujuu. Taisin edellisessä jutussani kertoa, että matkastamme teimme joka päivä blogia ja se on luettavissa www.plaza.fi Blogi on hieman vaikeasti löydettävissä, mutta kun rullaa sivuja alaspäin, sieltä ne löytyvät otsikolla Mersuvanhuksella Transnistriaan. Kun jossain päin on seuraava meetinki, olemme varmasti mukana. Nyt kaikki matkat tuntuvat lyhyiltä. Legendaarinen Route 66 USA:n rannikolta toiselle on vain 3 950 kilometriä. Lasten leikkiä mesellä!

Jontte

Hieno homma!

Seurailehan palstaa, ois meininki Palvaalle kokoontua tässä vielä syksyn mittaan.

reijo