Ilmoittaudun mesemiesten joukkoon

Tervehdys, matkamersujen omistajat. Ilmoittaudun joukkoon ja näin tekevät piakkoin myös kaverini, jotka osallistuvat tähän projektiin. Kirjoittelin tuossa huvin vuoksi pientä tarinaa meidän mersun hankinnasta ja kuten huomaatte, lähdemme liikkeelle "pienellä" kierroksella maailmalle. Nyt kysyisin teiltä kokeneilta kavereilta, mitä pitäisi ottaa huomioon, varaosat, huollot etc. Auto on timmissä kaikin puolin. Renkaat pitää vain vaihtaa eteen, mutta tosiaan mitä muuta kuin jääkaappi täyteen olutta. Löytyykö täältä Helsingin seudulta vanhan liiton mersumiesta, joka voisi käydä autoamme hieman läpi. Saisimme myös juttuumme hieman väriä. Olemme kaikki lehtialan ammattilaisia: pari toimittajaa ja kolme kuvaajaa, joiden tekninen osaaminen on aika vähäistä. Onneksi poikani Matti on puuhaillut autojen kanssa ja ymmärtää kavereineen jotain autojen korjaamisesta. Aiomme myös tehdä reissusta lehtijuttuja, mutta kaiken keskiössä on "Helmimme". On ollut mukava lueskella retkiselostuksia ja aika reissuja olette tehneet.

Mutta tämä näin aluksi. Lukekaa tarina ja kommentoikaa.

Terveisin

Jouni Flinkkilä
Helsinki

ps. milloin on seuraava yhteistapaaminen?

"Se on kaukaa katsottuna kaunis..."

Teiden helmellä Transnistriaan - ja ehkä takaisin
”Pearl of the roads”
Matkailuautolla Transnistriaan ja takaisin. Ai, minne? Moldovassa Ukrainan rajalla sijaitsevaan valtioon jota ei ole virallisesti olemassa ja maahan joka haluaa liittyä Neuvostoliittoon, joka hävisi maailmakartoilta. Hullu idea? Ei meidän mielestämme, vaan ostimme porukalla 40 vuotta vanhan Mersu 508D -ikiliikkujan.




Meitä on viisi eläkeläistä eli savolaisittain kestojoutilasta sielun veljeä, joiden keskinäinen kestokyky ja huumorintaju on mitattu vuosikymmenien mittaan monilla reissuilla.

Joskus aikoinaan vaimoni kyseli tosissaan, että onko minulla yhtään täysjärkistä ystävää. Mietin hetken ja totesin: yhtä epäillään. Epäilty ei ole tässä joukossa...

Teimme vuosi sitten Gruusian reissun ja unelmissa oli matka Ulan Batoriin tai johonkin sinne päin. Yhden kaverin tytär asuu Romaniassa Bukarestissa ja sinnekin on tehty matkaa jo vuosia, milloin junalla, milloin henkilöautolla -matkaan ei vain ole vielä päästy.

Mutta miksi emme lähtisi matkailuautolla. Siinä on sopivasti väljyyttä ja hitaasti kiiruhtamisen tunnelmaa. Emme tee aikataulua muuten kuin lähdön osalta: maanantaiaamu 16. syyskuuta.

Ensin ajattelimme vuokrata auto, mutta kun ajelemme Baltian maiden, Puolan, Ukrainan ja Moldovian kautta, saattaa tapahtua. Vuokra-auton korvausten kanssa voimme olla suurissa taloudellisissa ongelmissa lopun elämää.

Riskien pienentämiseksi päätimme hankkia halvan ja hyvä matkailuauton. Valinta osui vanhaan dieselmersuun, joita on kaupan matkailuversioina 600 – 3 000 euron hintaan.

Poikani harrastaa Rokkirallia ja on etsinyt sopivaa "motorhomea". Hän lupasi tulla mukaan kimppaan.

Netissä olikin houkutteleva ilmoitus:

600 euroa

Myyn MB 508, D MERCEDESBENZ -74, käytetty, valkoinen, 2 ovea, 5 hlöä;

auton on vaihdetu kone nyt on 3 l 5pytyne kone joka hyvsä kunosa täst hyvä harastus auto on kilvisä eiol leim. saa aja henkilö auton kortila eikä pitäisi ola paljolaitoa kun ole laitanu udet olkatapit vime vuona ja kori on hitsatu ja laitu ohjautehsti ja uusi tuli lasi.


Soitin myyjälle Orimattilaan, joka vaikutti rehellisesltä vanhalta mieheltä. Olihan ilmoituksessakin jo mainittu, että auto on käytetty...

Sovimme tapaamisen. Kun kurvasimme omakotitalon pihaan, siinä seisoi lavallinen Mersu 508.. Jaha, tuli turha reissu, oli ensimmäinen ajatus.

Puutarhan uumenista saapui kuitenkin haalaripukuinen vanhempi mies, joka esittäytyi Väinöksi. Hän valaisi, että matkailuauto on takapihalla.

Ensivaikutelma ei häikäissyt. Se oli projekti, joka nielisi rahaa ja aikaa. Auto oli pinnoiltaan sisustukseltaan heikossa hapessa.

Pyysimme omistajaa käynnistämään moottorin. Monien yritysten jälkeen tumma savu pöllähti pakoputkesta ja kone kävi pari kertaa hetken ja sammui. Eikä lähtenyt tulille sen jälkeen.

- Taitaa olla jotain vikaa, Väinö puhisi pää konehuoneessa. Siltä meistäkin tuntui ilman asiantuntemusta.

Meidän olisi pitänyt ottaa Väinö mukaan reissulle mekaanikoksi, jos tällä autolla olisi mielinyt heittää Transnistrian mutkan. Vain hän tietää moottorin metkut ja viritykset.

Kiitimme kohtelian sanakääntein Väinöä ja toivottelimme hyvää loppukesää

Olin juuri ennen lähtöä bongannut nettikaravaanareista toisen, Jämäsänkoskella sijaitsevan mersun samaa vuosimallia 1974. Hinta oli huikeasti korkeampi: 2 000 euroa, mutta auto oli katsastettu ja ilmoituksessa vakuutettiin, että auto on teknisesti hyvässä kunnossa.

Orimattilan kiinalaisen ravintolan terrassilla soitimme myyjälle ja vakuutuimme myyjän myyntipuheista sen verran, että päätimme hurauttaa Jämsänkoskelle. Tingimme jo puhelimessa auton hinnaksi 1 800 euroa.

Matkalla myyjä vielä soitti ja varoitti, että ”auto on kaukaa kaunis”. Se on maalattu telalla, joten emme saa odottaa liikoja.

Katsoimme Jocken kanssa toisiamme ja aloimme nauraa. Onko tässä mitään järkeä?. Toisaalta taas, ainahan saa käydä vilkaisemassa, ettei jää vaivaamaan.

Myyjä oli nuorehko autokoulunopettaja Mika, joka innostuneesti esitteli menopeliä. Auto oli myös kimppaomistuksessa. Viime kesänä sillä oli tehty pitkä Jäämeren reissu ilman suurempia ongelmia. Autoa saa ajaa henkilöautokortilla, joten jokainen meistä voi vuorollaan ajella, ettei yksi väsähdä ratissa.

Mersu oli kuin tehty meidän tarkoituksiamme varten. Katolla oli filmivaneriterassi ja suksiboksi ja sivulla vedettävä markiisi.

Sisällä tarkistimme tietyistä syistä ensimmäisenä jääkaapin toiminnan. Oli Trumatic-lämppäri, vesi juoksi tiskialtaaseen ja takana oli sohvaryhmä, josta sai makuupaikat kahdelle tai kolmelle – miten vain sopu sijaa antaa.

Ratti oli norsunluuta - tai tarkemmin sanottuna sen värinen ja ajotietokoneena toimi sivupeiliin kiinnitetty lämpömittari, joka kertoi ulkoilman lämpötilan.

Kun auto on ollut nuorten miesten omistuksessa, siinä on kaksi radiota - toinen ohjaamossa ja toinen olohuoneessa. Eturadiossa on perinteen mukaisesti c-kasettisoitin, takaosan radiossa huippukaiuttimet mutta radiona ja cd-soittimena halpa kiinalainen kohiseva laite.

Moottori kävi kuin singer ja kaikki laitteet toimivat. Auto oli katsastettu tammikuussa ja mennyt kerralla läpi ilman huomautuksia. Korin ruosteet ovat vain kosmeettisia, sillä kori lepää vankan rautarungon varassa. Sitä paitsi ruosteet sai samaan hintaan.





Lyhyt koeajo vakuutti meitä lisää. Mika opasti autokoulunopettajan ammattitaidolla tyyliin ”Lähdetään liikkeelle ilman kaasua, heti vaihteita vain silmään ja menoksi. Eturenkaina on vanhat talvirenkaat, joista on nastat nypitty ja kahdeksassakympissä etupää alkaa täristää. Tärinä häipyy taas vauhdin lisääntyessä”.

Ilman tehostina ohjaus on hitaassa ajossa hartiavoimin pyöritettävä, mutta kun ”maanteiden etana” alkaa romputtaa, auto on jopa hyvä ajettava.

Vaihteisto vaatii tottumusta, sillä kaavio menee juuri päinvastoin kuin nykyautoissa. Vitonen on suurin vaihde ja hyvässä alamäessä nopeus nousee päälle 90:n kilometrin tunnissa.

Mutta emme haekaan huippunopeuksia, vaan tasaisen tappaavaa kyytiä. Tässä autoon täytyy suhtautua vähän samalla tavoin kuin hitaaseen veneilyyn eli kun astut kyytiin, olet jo matkalla ja huolet jäävät kotirantaan. Onnistunut ohituskin kätkeytyy savuverhoon.

Emme olleet "matkamarsun" ostajina aivan untuvikkoja, sillä olimme poimineet ennakkoon jo netistä käyttäjien kokemuksia ja kommentteja.

Niiden mukaan kyseinen malli on erittäin varmatoiminen auto, jossa on paljon ominaisuuksia, jotka toiset laskevat plussaksi ja toiset miinukseksi.




Moottori kuluttaa aina reilusti öljyä, oli se remontoitu tai ei. Se on ollut aina tämän mallin ominaisuus. Ovat kai meinanneet tehtaalla, ettei leikkaa kiinni, ja kestäisi kilometrejä. Halpaa öljyä kuulemma menee enemmän ja kallista öljyä aivan mahottomasti.


Moottori on sitkeävetoinen matakierroksinen puurtaja. Se on suunniteltu 80km/h matkanopeudelle. Täsätä johtuen myös tietysti suht äänekäs jos koettaa ajaa väkisin satasta. Normaalisti haukkaa noin 13-14 litraa satasella. Kuorman vaikutus kulutukseen hyvin pieni. Moottori käy ja kukkuu niin kauan kuin saa dieseliä.





"Moottorikoppaa" on kahta versiota, toisen kanssa pystyy puhumaan repsikan kanssa, toisen kanssa huutamaan.

Vaihdelaatikon ja perän kanssa tuskin ongelmia, jos niissä on pidetty öljyt sisällä. Jos perä on hiukan kostea, se merkitsee, että autoa ei ole ajettu perämurikka kuivana. Jos perä on kuiva, kannattaa jättää auto ostamatta.




Ohjaus on vähän raskaanpuoleinen, jos olkatappeja ei ole voideltu silloin tällöin rasvaprässillä. Ohjaustehostin tuli vakiovarusteeksi vuosimalliin 1982, ja oli aiemmin lisävarusteena saatavissa.




Jarruissa on sellainen taipumus, että uudesta asti puoltavat vähän jompaan kumpaan suuntaan vuorotellen. Se ei haittaa käytännössä mitään, mutta katsastusmies niistä jaksaa muistuttaa, eivät kuitenkaan hylkää, kun on tyyppivika/ominaisuus.


Näin vanhassa autossa täytyy olla hieman itsellä remonttitaitoja, sillä kyllä pikkuvikoja varmaan ilmaantuu. Meillä kenelläkään näitä taitoja ei ole, mutta tässä on vielä aikaa opiskella perusasioita kuten moottorin ilmaamista ja ottaa reissulle varalaturi ja starttimoottori.

Varaosien saatavuus on tietojemme mukaan hyvä, käytettyä varaosaa löytyy "maakunnista" mukavasti.


Renkaitten muttereita kannattaa kuulemma kiristellä usein, sillä prikkasysteemin takia muttereilla on taipumus löystyä.

Sähköjärjestelmästä sen verran, että meidän autostamme startaessa kuuluu pieni pamaus ja toinen kun moottori käynnistyy.

Ei syytä huoleen, sillä vanhemmissa autoissa on vaihtorele kuskinpenkin alla. Kun starttinappia painaa, rele kytkee startille 24 volttia ja starttauksen jälkeen muuttaa jännitteen takaisin 12 voltiksi. Autossa on kaksi akkua, jotka kytketään releellä joko rinnan tai sarjaan.

Teimme kaupat – käteisellä tietenkin heti, sillä kysyjiä oli riittänyt muitakin. Emme halunneet jatkaa etsintää, sillä tunsimme, että tässä on meille oiva kulkupeli. Auton osto on lopulta tunneasia ja uskoimme myyjämme Mikan rehellisyyteen. Kauppakirjoihin tuli kylläkin merkintä, että myyjän vastuu loppuu kauppakirjan allekirjoitukseen.

Matti-pojastani saimme autolle omistajan ja huolenpitäjän. Hän maksoi tuhat euroa ja loppuhinta jaettiin meidän huru-ukkojen kesken jonkinlaisena vuokrana reissusta. Mutta samalla saimme säilyttää autoon käyttöoikeuden.

Lisäksi sovittiin, että jos auto jostain syystä hajoaa tai varastetaan, Matille maksetaan takuusummana tonni takaisin.





Matkamese tuli testattua matkalla Jämsänkoskelta Helsinkiin. Kun vaihteiston kanssa pääsi joten kuten sinuiksi, pystyi ajamista ennakoimaan ja ottamaan vauhtia ylämäkiin, sillä vauhti tuppasi hiipumaan. Kiihtyvyyttä oli vain nimeksi.

Kun nopeusmittarin neula näytti yhdeksääkymppiä, tienvarren näyttötaulu vilkutti ylinopeutta ja osoitti mittarivirheeksi noin viisi kilometriä alle todellisen nopeuden.

Kun tulin Lahdessa moottoritielle, päätin Mäntsälän kohdalla poiketa Lahden vanhalle tielle, sillä körötteleminen moottoritiellä tuntui samalta kuin hitaalla fiskarilla suuren selän ylittäminen: matka ei tuntunut edistyvän juuri mihinkään. Vanhalla Lahdentiellä tuntui mersu olevan omassa elementissä ja sillä pysyi hyvin mukana rauhallisessa liikennevirrassa.

Metelistä olin positiivisesti yllättynyt - siis melutason alhaisuudesta. Kun ei ollut mukana repsikkaa, ei voinut testata keskustelujen äänitasoa, mutta radio kuului hyvin eivätkä korvat tinnittäneet kolmituntisen matkan jälkeen.


Nyt alkaa pienoinen tuunaus. Alaosa pitää maalata alaosasta uudestaan, eturenkaat vaihtaa ja tasapainottaa.

Renkaiden hinta on korkeahko, sillä rengaskoko on harvinainen 6.50 x 16c. Vannekoko sallii myös hieman korkeammat ja leveämmät 8x17,5.

Käytettynä eturenkaat saisi asennuksineen ja tasapainotuksineen satasella, mutta ehkä harkitsemme uusien ostamista, sillä tiet idän maissa ovat paikka paikoin huonot ja sen takia renkaista ei kannata tinkiä - kuten ei muutenkaan.

Ensimmäinen investointi oli kuitenkin Mäntsälän aakkosasemalta pyyhkimen sulan ostaminen.








Autossa ei ole vessaa, emmekä myös rakenna siihen mitään wc-systeemiä. Tiedämme kuitenkin kokemuksesta, että pienempi hätä yllättää nopeudellaan vanhat miehet ja kaikilla eri aikaan. Jonkinlainen tratti/letkusysteemi pitää kuitenkin kehittää, jotta pysähdyksiä ei tarvitse tehdä vähän väliä.

Ja pitäähän autolla olla nimi. Hetken pohdimme, onko se miehen vai naisen nimi, mutta naisväki piti luonnollisena, että se on naisennimi ja kun pidämme löytöämme helmenä meidän tarkoituksiimme, siitähän se sopiva nimi syntyi: Helmi tietenkin, englanniksi "Pearl of the roads".

Matkamersun omistaja ei ole yksin, sillä kaikissa ongelmissa, varaosien hankinnassa, huolloista ym. muissa asioissa saa apua matkamersuklubin avuliailta kavereilta.

Teretulemast minun puolestani, vaikka en täällä niin aktiivi olekaan. Facebookista mun Hönömökin jo löysitkin  

Morjens vaan ja tervetuloa joukkoon kummaan! Seuraavan tapaamisen ajankohtaa tai paikkaa ei oo senkummenmin suunniteltu, mutta Palvaalla vamaankin on taas ns ajokauden lopettajaiset tässä syksyn mittaan.

Reijo