Laatokan ympärireissu on tehty

Trastuitse, mesetoverit!

Eilen illalla myöhään saavuttiin kotiin viiden vuorokauden Laatokan ympäriajoreissulta. Ensimmäinen etappi oli Helsinki-Viipuri. Meitä oli kuusi "huru-ukkoa" ja jäimme heti lähdössä Suomen rajalla jumiin. Miguelilla on kaksoiskansallisuus eli Chilen ja Suomen. Chilen kansalaiset eivät tarvitse Venäjällä viisumia, joten Miguel jätti Suomen passin kotiin ja hänellä oli mukana varmistuksena vain EU-henkilökortti. Ei oikein mennyt rajavartija "Tukiaisen" kaaliin, vaikka hän näki koneeltaan, että Miguelilla oli myös Suomen passi ja kansalaisuus. Hän kysyi röyhkeästi, onko Miguelilla oleskelulupaa....! Jumalauta! Mies on asunut Suomessa 42 vuotta ja omaa kansalaisuuden. Vieläkö pitää oleskelulupaa kysyä. No, seuraavaksi tiukattiin, että rekisteriotteessa lukee, että Helmillä saa kuljettaa vain viisi henkilöä ja meitä oli kuusi. On kuljettu ainakin kahdenkymmenen maan rajojen läpi, eikä koskaan ole puututtu henkilömäärään. Sanoivat, että takaisintullessa autossa on oltava vain viisi henkilöä. Niinpä... Tutkin tuossa juuri näitä henkilömääriä ja en tullut kyllä hullua hurskaammaksi, yksi sanoo yhtä toinen toista. Selvää on, että nykyautoissa matkustajamäärä on EU-turvavyödirektiivien mukaisesti rajattu tiukasti eli ns. 30 prosentin ylikuormaa ei ole enää olemassa, mutta mehän ajellaan vanhalla 74 -mallin mesellä. Turvavöitä meillä on neljälle. Täytynee nyt käydä muutoskatsastuksessa, jos saisi rekisteriotteeseen yhden lisämatkustajan.

No, päästiin läpi. Venäjän rajanylitys sujui jouhevasti ja tytöt kopeissaan löivät hymyillen leimoja papereihin. Kannattaa muuten ottaa etukäteen selvää, että mitä papereita pitää täyttää. Onneksi meidän jälkeemme tuli jokapäiväinen rajanylittäjänainen, jolla oli ylimääräisiä papereita venäjänkielellä. Hänen opastuksensa mukaan täytin kaksi blankettia, toinen meno- toinen paluumatkalle.

Viipurissa yövyimme Hotelli Viborgissa. Ihan asiallinen hotelli. Viipurin pakollisten nähtävyyksien jälkeen suuntasimme kohti Pähkinäsaarta eli Shlisselburgia. Tankkasimme säiliön täyteen. Diesel maksoi noin 50 senttiä litra, ei paha.

Pähkinäsaaresta ajoimme pakollisen linnoituskäynnin jälkeen Aunukseen, pistäyimme seuraavana päivänä Vasili Syväriläisen luostarissa ja jatkoimme matkaa Sortavalaan. Tie Aunuksesta Sortavalaan oli muutaman kymmenen kilometrin matkalta teräviä kuoppia täynnä, mutta muuten koko reissulla tiet olivat yllättävän hyvässä kunnossa.

Sortavalassa yövyimme Seurahuoneella. Tasoltaan ei kovin kummoinen, mutta hinta kuitenkin 50 euroa kahden hengen huoneesta. Muutenkin maksoimme 25-30 euroa per yö/henkilö. Yöpymiset otimme matkatoimiston kautta, mutta pari sataa euroa halvemmalla olisi päästy, jos olisimme itse varailleet huoneet. Vouchereitten kanssa matkustaminen oli kuitenkin yksinkertaista ja homma toimi. Tosin kielitaitoa ei hotelleiden respoilla ollut ja pienikin kysymys aiheutti heti pulmia.

Olimme joskus 10 -15 vuotta sitten itse kukin käyneet Sortavalassa ja se oli siihen aikaan melko masentava paikka, mutta ei enää. Yleensäkin kaupungit olivat siistejä, roskia ei ollut, eikä humalaisia tai kerjäläisiä näkynyt, eikä "palveluja" tarjottu. Sortavalasta olisi päässyt Valamon luostariin, mutta se olisi ollut päivän retki.

Sortavalasta ajettiin Käkisalmelle. Matkaa oli rapiat sata kilometriä ja välillä oli muutaman kymmenen kilometrin pätkä loistavaa uutta tietä. Ihmettelimme taas, että miksi juuri tälle osuudelle oli rakennettu näin hienoa tietä. Tie jatkui sitten mutkaisena asvalttitienä, jota oli mukava ajella kauniissa maisemissa.

Käkisalmi oli kaupungeista kaikkein siistein. Yövyimme Hotelli Korelassa aivan ydinkeskustassa. Siisti ja uusi hotelli. Samassa rakennuksessa oli ravintola, joka tarjosi laajan valikoiman rukia sushista aina aasialaisiin ruokiin, paikallisia pelmenejä unohtamatta. Meillä oli taas aikaa kierellä vanhoja linnoituksia ja paluumatkalla näimme miehiä istumassa yläkroppa paljaana. Olivat jäähdyttelemässä saunan löylyistä. Ei muuta kuin saunaan tai banjaksihan sitä venäläiset kutsuvat. Oli tilava pukuhuone, iso pesuhuone sekä sauna, jonne kiivettiin portaita pitkin katonrajan lauteille. Hyvät pehmeät löylyt. Paikallisilla oli hatut päässä, käsineet käsissä ja lipokkaat jalassa. Siinä ne vieressä vihtoivat. Sitten vilvoittelemaan ja nauttimaan kylmästä oluesta.

Käkisalmi oli taas tosi positiivinen kokemus. Ei enää minkäänlaista turvattomuuden tunnetta. Kaupat olivat täynnä tavaroita ja ihmiset ystävällisiä. Syöminen ja juominen oli halpaa ja aurinkokin paistoi lämpimästi.

Käkisalmelta ajoimme takaisin Viipuriin. Velde hyppäsi Allegroon, sillä emme halunneet roikkua rajalla turhan vuoksi. Oli varmasti meistä merkintä tietokoneilla. Viipurissa oli kylmää ja sateista. Rajalla tankit täyteen ja muutama pullo votkaa ja tupakkaa ja rajalle. Venäjän rajanylitys sujui taas nopeasti, mutta Suomen rajalla jumitti Miguelin passiongelmien vuoksi. Lisäksi rajan koneet näyttivät, että meillä oli Trafin maksu maksamatta eli pahimmassa tapauksessa auto olisi jäänyt rajalle. Kun kysyin, miksi tätä ei huomattu jo mennessä, rajavartija vastasi, että he eivät aina tarkista tätä. Olin maksanut 100 -prosenttisella varmuudella trafin maksun, mutta jotain häikkää siinä on. Hyvä kun selvisi tälla tavoin, ettei kilpiä poisteta myöhemmin Suomen poliisin toimesta. Päästivät meidät kuitenkin menemään. Täytyy maanantaina selvittää, miksi maksu ei ole mennyt perille, vaikka se on lähtenyt hyväksyttynä tililtä.

Eli jokainen matka on seikkailu, mutta suosittelemme Laatokan kierrosta. Siellähän on paljon sotaan liittyviä paikkoja. Kannattaa tutustua ennen lähtöä hieman sotahistoriaan ja hankkia sotahistoriallinen kartta, josta näkyy eri puolustuslinjat ja taistelupaikat. Niitä riittää. Ajoimme muuten Sortavalasta Lahdenpohjan kautta Käkisalmelle. Äitini oli kolme vuotta Lahdenpohjassa ilmavalvonta- ja viestintälottana. Hän oli tornissa, kun Lahdenpohjaa lähestyi valtava pommikonelaivue Laatokan yli ja hän oli varma, että he kaikki kuolevat. Koneet kaarsivat kuitenkin hieman etelään ja pudottivat pommit Elisenvaraalle, jossa syntyi pahaa jälkeä ja paljon siviilejä kuoli.

Mutta nyt yksi kysymys: onko mahdollista muutoskatsastaa Helmi niin, että voidaan nostaa matkustajamäärä kuuteen ja mitä se vaatii?

Matkakulut olivat seuraavat: viisi hotelliyötä aamiaisineen 145 euroa, polttoainekulut alle 200 euroa ja jonkin verran touhurahaa tämän päälle. Suosittelemme! Karjala on mainettaan huomattavasti parempi matkakohde. Auto sai taaskin olla rauhassa, mitään ei viety, eikä edes yritetty viedä. Lisävalot ja renkaat katolla säilyivät koskemattomina. Kertaakaan ei eteen tullut tilannetta, että joku yrittäisi ryöstää. Helmi rallatteli kuin nuori tyttönen. Vauhtipyörästä puuttuu kolme hammasta, mutta onnenpyörä osui vain kerran "rosvosektorille" ja siihenkin on rakennettu erikoisavain, jolla voi vauhtipyörää hieman pyörittää eikä tarvitse autoa tönäistä.

Tervettä järkeä käyttämällä matkasta selviää ilman suurempia ongelmia. Kunhan Suomen rajalta selviää, niin loppu sujuu kuin rallatellen.

Terve
Minulla on sellainen käsitys siitä nuppi luvusta että kaikilla pitää olla hyväksyttävä istuma paikka ja jos noita turvavöitä on olemassa niin
niitä on oltava kaikilla ,tai tuossa vuosimallissa ei tarvitse olla kellään kun niitä ei ollut alun perinkään.

Morjens!
Tuo henkilölukujuttu on hiukan monisäikeinen, riippuu ajoneuvon statuksesta eli onko väliä nouseeko verot ja onko kokonaismassa yli vai alle 3500 kg. Jos kokonaismassa 3500kg tai alle eli B-kortilla ajettava, niin todennäköisesti henkilöluku on aikoinaan rajoittunut juurikin kantavuuden puutteeseen. Jos yli 3500 kg eli C-kortin vaativa, niin hiukan helpompi juttu. Selvitä ennen mitään toimenpidettä onko mahdollista tehdä muutoksia ilman henkilöautoksi (ajoneuvovero ) muuttumista. Istuimillahan ei sinällään minkäänlaisia hyväksymisvaatimuksia, kunhan on kunnolla kiinnitetty.