Elämän lotosta 7 oikein

Putosin lauantaina kelkan kanssa jäihin, puoli tuntia huusin avannon reunalla,onneksi joku kuuli, pelastus tuli viime hetkellä. lanssissa lämpötila oli jo 31,6 astetta, oli vähän hypötermian puolella. Neulan reikiä on käsivarret täynnä, kaikki lihakset on kipeet, mutta henki vielä pihisee

Hemmetti, hieno homma että pihisee. Otetaan sille!

R&L

sul oli onnea , hieno juttu että pelastuit , kuka niitä karjalan vitsejä olis kertomassa jos et sinä voi olla että poikkean en oo ihan varma

Onnittelut selviytymisestä ja "uudesta mahdollisuudesta", älä heitä sitä hukkaan!

Huh hemmetti, onneksi selvisit hengissä. Itsekkin ajoin pari viikkoa takaperin vierailla vesillä jäistä läpi mutta selvisin kuivin jaloin. Kelkka jäi jään reunalle, killui siinä hetken ja sitten vasta upposi. Oli se silti tyly olo seisoa asennossa rannalla ja katsoa kun kelkka vajoaa hiljoksiin syvyyksiin.

Oishan tuossa itelläkin voinut käydä noin. Tai vielä huonommin, jos ois ollut vähempi vauhtia (olis sukeltanut nokka eellä) ja joessa kovempi virta.

http://i11.aijaa.com/b/00278/14355344.jpg

Jatkossa aina naskalit kaulassa.

Jos olisi mennyt niin kuin strömsoossa, olisin minäkin kävelyt kuivin jaloin nolona rantaan, kun kelkka lähti vauhdissa sukeltamaan pääsin hypäämään selälleen jäälle, jään reuna ei kuitenkaan kantanut putosin siitä veteen vettä vedin henkeen tässä ensimmäisen kerran. mulla oli reki kelkan perässä ja reessä oli lauta reunat, nämä reunat nousi reestä pinnalle, ne ei paljon kelluttanut, mutta vähän kannattelivat. reunoja apuna käyttäen yritin päästä jään reunalle, kolmannella keralla ponnistaessa hukkasin jotenkin tämän reunatuen ja oli kokonaan veden varassa. Joka kerta vedin vettä lisää henkeen, sitten kuitenkin jotenkin löytyi reunatuki jalkojen alle. Enää en jaksanut enkä uskaltanut yritää päästä itse pois avannosta yritin pitää jään reunasta kiinni, puureuna kannatti vähän jalkoja ja sain jäälohkareen haalittua mahan alle. oli todella jo kylmä. Olin huutanut apua, ja huusin edelleen minkä jaksoin, onneksi joku kuuli ja hälytti apua. En huomannut en edes kuulut pelastajien tuloa ennen kuin joku tartui kädestä kiinni vaikka moottorikelkalla tulivat, minulla oli siinä avanossan nyt hyvä olla, ei enää kylmänyt, tuntu ihan pahalta, mänkee pois oli niin hyvä ja lämmin olla. Yli puolituntia olin kerinnyt olla avannossa, siitä olisi varmaan kohta painunut veden alle. sitten mentiin, kelkalla rantaan, lanssilla sairaalaan, ja elvytykseen, tajunnan rajamailla olin, kuitenkin tiesin koko ajan missä ollaan, mutta ei juuri muuta. Sitten tuli käsi olkapäälle ja joku sano että nyt ei ole enää mitään hätää, mikäs hätä mulla. Nyt myöhemmin olen vasta tajunnut miten läheltä kävi. Olen ajanut tästä kohtaa aikaisempina talvina monta kertaa, en kyllä tällä kelkalla enkä reki perässä. talvet ei ole enää entisellään. Naskalit sain kavereilta, läksin niitä kerran ostamaan, kaikkea muuta tuli mutta naskalit unohtu ostaa. Minulla on nyt kaksi syntymäpäivää.

Hieno juttu, onneksi selvisit! Kaikki ei selviä valitettavasti, mutta en kyllä ymmärrä mikä sinne jäälle ihmisiä pistää menemään vaikka ei ole varmuutta niiden kestosta. No oisko sama " vietti" joka pistää kävelemään raiteilla ilman sen tarkempaa mihin on menossa? Itsekin pari kertaa jäihin vajonneena olen jo oppinut varomaan. Ensimmäinen kerta ei johtunut heikoista jäistä vaan ennemminkin "sokeudesta". Toinen kerta oli jo sitten urheilua, mutta vettä ei onneksi ollut kun metrin verran ja rantaan muutama metri.